Näin aulan lattian teko sujuu. Eli sekottelen puutikulla (kuten mainitsin, Janin työnurkkauksessa on paljon kaikenlaista nukkis hyödyllistä tavaraa) tasoitelaastia veteen. Möhnä on valmista silloin, kun se ei ole enää aivan velliä, mutta ei liian jäykkääkään. Sitä pystyy vielä helposti sekoittamaan heppoisella tikulla. Suurempaan määrään tarvitsisi jo sekoittimen ja hengityssuojan, tälläistä kivipölyä ei ole hyvä hengitellä. Se pitää muistaa myös hioessa.
Käyttämällä jonkinsortin lastaa se levitetään halutulle alueelle (jos ihmettelette miksen levittänyt koko alueelle paksusti, niin tuohonhan tulee portaikko, joten miksi tuhlata möhnääni). Ei haittaa vaikkei menisi supertasaisesti, koska tämän voi tehdä niin monta kertaa kuin lystää, kunhan edellinen kerros on ensin kuivunut ja sen on hionut. Seuraavaksi vaan sitten maalia pintaan!
/Leena
